soeta

Suomi

Verbi

soeta (72-D) (taivutus[luo])

1. sokeutua
2. sokaistua

Ääntäminen

• IPA: /ˈsoet̪ɑˣ/
• tavutus: so‧e‧ta

Etymologia

• adjektiivi sokea + johdin -t-:-ne- → vahva vokaalivartalo sokene- (esim. muodossa. sokenevat) tai sanasta soka

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: sokeneminen

Aiheesta muualla

• soeta Kielitoimiston sanakirjassa