sokea
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Adjektiivi
sokea (15) (komparatiivi sokeampi, superlatiivi sokein) (taivutus[luo])
- sellainen, joka ei kykene näkemään tai jonka näkökyky on merkittävästi heikentynyt
- Tuolla liikkuu sokea mies valkoinen keppi apunaan.
- (kuvaannollisesti) sellainen, joka ei huomaa tiettyjä asioita
- Ihminen on monesti sokea omille virheilleen.
Ääntäminen
- IPA: /ˈsokeɑ/
- tavutus: so‧ke‧a
Etymologia
Käännökset
1. sellainen, joka ei kykene näkemään
2. kuvaannollisesti
|
Liittyvät sanat
Johdokset
Vastakohta
Aiheesta muualla
- sokea Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
sokea (15) (monikko sokeat)
- henkilö, joka on syvästi heikkonäköinen: lähes tai täysin näkökyvytön
- Sokeaksi luokitetaan henkilö, jonka paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on alle 0.05 tai jonka näkökenttä on supistunut halkaisijaltaan alle 20 asteeseen tai jos toiminnallinen näkö on jostain muusta syystä vastaavalla tavalla heikentynyt.
- Monilla sokeilla on omat koulutetut opaskoiransa.
Taivutus
Käännökset
Liittyvät sanat
Yhdyssanat ja sanaliitot
kuurosokea, puolisokea, sokeainkirjoitus, sokeainkoulu, sokeapainatus, sokea piste, sotasokea, syntymäsokea, umpisokea, värisokea
Idiomit
- sokeiden maassa yksisilmäinen on kuningas; osaamattomien joukossa vähänkin osaavaa pidetään mestarina
- sokea toista sokeaa taluttaa; tietämätön noudattamassa toisen yhtä tietämättömän neuvoja
Aiheesta muualla
Remove ads
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads