solina

Suomi

Substantiivi

solina (12)

1. hitaasti virtaavan veden ääni

Ääntäminen

• IPA: /ˈsolinɑ/
• tavutus: so‧li‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	solina	solinat
genetiivi	solinan	solinoiden solinoitten (solinain)
partitiivi	solinaa	solinoita
akkusatiivi	solina; solinan	solinat
sisäpaikallissijat
inessiivi	solinassa	solinoissa
elatiivi	solinasta	solinoista
illatiivi	solinaan	solinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	solinalla	solinoilla
ablatiivi	solinalta	solinoilta
allatiivi	solinalle	solinoille
muut sijamuodot
essiivi	solinana	solinoina
translatiivi	solinaksi	solinoiksi
abessiivi	solinatta	solinoitta
instruktiivi	–	solinoin
komitatiivi	–	solinoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	solina-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Huomautukset

• Solina on tyypillisesti hiljaisempi ääni kuin loiske, voimakkaampi kuin liplatus.

Etymologia

• verbistä solista

Aiheesta muualla

• solina Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

solina

1. yksikön essiivimuoto sanasta sol

Substantiivi

solina

1. monikon essiivimuoto sanasta sola