solminta

Suomi

Substantiivi

solminta (9-J)

1. solmiminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈsolmint̪ɑ/
• tavutus: sol‧min‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	solminta	solminnat
genetiivi	solminnan	solmintojen (solmintain)
partitiivi	solmintaa	solmintoja
akkusatiivi	solminta; solminnan	solminnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	solminnassa	solminnoissa
elatiivi	solminnasta	solminnoista
illatiivi	solmintaan	solmintoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	solminnalla	solminnoilla
ablatiivi	solminnalta	solminnoilta
allatiivi	solminnalle	solminnoille
muut sijamuodot
essiivi	solmintana	solmintoina
translatiivi	solminnaksi	solminnoiksi
abessiivi	solminnatta	solminnoitta
instruktiivi	–	solminnoin
komitatiivi	–	solmintoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	solminna-
vahva vartalo	solminta-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. solmiminen

Ks. solmiminen

Aiheesta muualla

• solminta Kielitoimiston sanakirjassa