solmuke

Suomi

Substantiivi

solmuke (48-A)

1. juhlava kaulalle symmetrisesti sidottu nauha
2. (anatomia) pussukka tai pussimainen onkalo, joka sisältää jotakin

   imusolmuke

Ääntäminen

• IPA: /ˈsolmukeˣ/
• tavutus: sol‧mu‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	solmuke	solmukkeet
genetiivi	solmukkeen	solmukkeiden solmukkeitten
partitiivi	solmuketta	solmukkeita
akkusatiivi	solmuke; solmukkeen	solmukkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	solmukkeessa	solmukkeissa
elatiivi	solmukkeesta	solmukkeista
illatiivi	solmukkeeseen	solmukkeisiin solmukkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	solmukkeella	solmukkeilla
ablatiivi	solmukkeelta	solmukkeilta
allatiivi	solmukkeelle	solmukkeille
muut sijamuodot
essiivi	solmukkeena	solmukkeina
translatiivi	solmukkeeksi	solmukkeiksi
abessiivi	solmukkeetta	solmukkeitta
instruktiivi	–	solmukkein
komitatiivi	–	solmukkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	solmukkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	solmuket-

Etymologia

solmu + -ke

Käännökset

1. juhlava kaulalle symmetrisesti sidottu nauha

englanti: bow tie

ruotsi: fluga

2. pussukka tai pussimainen onkalo, joka sisältää jotakin

englanti: follicle

Liittyvät sanat

• solmu
• plastron, solmio

Synonyymit

• rusetti

Yhdyssanat

• imusolmuke

Aiheesta muualla

• solmuke Kielitoimiston sanakirjassa