sonate
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Latina
Verbi
sonāte
- aktiivin imperatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä sonō
Ranska
Substantiivi
sonate f. (monikko sonates [luo])
- (musiikki) sonaatti
Aiheesta muualla
- sonate Trésor de la langue française informatisé ‑sanakirjassa (ranskaksi)
Tanska
Substantiivi
sonate yl. (yks. määr. sonaten [luo], mon. epämäär. sonater [luo], mon. määr. sonaterne [luo])
- (musiikki) sonaatti
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads