sonni

Suomi

Substantiivi

sonni (5)

1. (eläintiede) koiraspuolinen nauta
2. (arkikieltä, halventava) miespuolinen henkilö, joka on usein naisten kanssa seksuaalisessa kanssakäymisessä; panosonni

Ääntäminen

• IPA: /ˈsonːi/
• tavutus: son‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sonni	sonnit
genetiivi	sonnin	sonnien (sonnein)
partitiivi	sonnia	sonneja
akkusatiivi	sonni; sonnin	sonnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	sonnissa	sonneissa
elatiivi	sonnista	sonneista
illatiivi	sonniin	sonneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sonnilla	sonneilla
ablatiivi	sonnilta	sonneilta
allatiivi	sonnille	sonneille
muut sijamuodot
essiivi	sonnina	sonneina
translatiivi	sonniksi	sonneiksi
abessiivi	sonnitta	sonneitta
instruktiivi	–	sonnein
komitatiivi	–	sonneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sonni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. kuohitsematon urospuolinen nauta

azeri: buğa bulgaria: бик m. englanti: bull ersä: бука kreikka: ταύρος m. pohjoissaame: vuoksá puola: byk m. ranska: taureau m.

ruotsi: tjur saksa: Stier m., Bulle m. serbia: bik, бик m. tšekki: býk turkki: boğa venäjä: бык m. viro: sõnn

Liittyvät sanat

• härkä

Yhdyssanat

sonnikoira, sonnimulli, sonnimullikka, sonnivasikka, sonniyhdistys

Aiheesta muualla

• sonni Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 4192 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa