sopeutuva

Suomi

Verbi

sopeutuva

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä sopeutua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sopeutuva	sopeutuvat
genetiivi	sopeutuvan	sopeutuvien (sopeutuvain)
partitiivi	sopeutuvaa	sopeutuvia
akkusatiivi	sopeutuva; sopeutuvan	sopeutuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi	sopeutuvassa	sopeutuvissa
elatiivi	sopeutuvasta	sopeutuvista
illatiivi	sopeutuvaan	sopeutuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sopeutuvalla	sopeutuvilla
ablatiivi	sopeutuvalta	sopeutuvilta
allatiivi	sopeutuvalle	sopeutuville
muut sijamuodot
essiivi	sopeutuvana	sopeutuvina
translatiivi	sopeutuvaksi	sopeutuviksi
abessiivi	sopeutuvatta	sopeutuvitta
instruktiivi	–	sopeutuvin
komitatiivi	–	sopeutuvine
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	sopeutuva-
vahva vartalo	sopeutuva-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• sopeutuva Kielitoimiston sanakirjassa