sortaja

Suomi

Substantiivi

sortaja (10)

1. henkilö, joka sortaa jotakuta

Ääntäminen

• IPA: /ˈsort̪ɑjɑ/
• tavutus: sor‧ta‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sortaja	sortajat
genetiivi	sortajan	sortajien (sortajain)
partitiivi	sortajaa	sortajia
akkusatiivi	sortaja; sortajan	sortajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	sortajassa	sortajissa
elatiivi	sortajasta	sortajista
illatiivi	sortajaan	sortajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sortajalla	sortajilla
ablatiivi	sortajalta	sortajilta
allatiivi	sortajalle	sortajille
muut sijamuodot
essiivi	sortajana	sortajina
translatiivi	sortajaksi	sortajiksi
abessiivi	sortajatta	sortajitta
instruktiivi	–	sortajin
komitatiivi	–	sortajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sortaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi sortaa + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö, joka sortaa jotakuta

englanti: oppressor japani: 圧制者 (asseisha) puola: gnębiciel m. ranska: oppresseur m.

ruotsi: förtryckare saksa: Unterdrücker m. venäjä: угнетатель (ugnetátel) m.

Liittyvät sanat

• tyrannia
• tyranni

Aiheesta muualla

• sortaja Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 486 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa