sortava

Suomi

Verbi

sortava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä sortaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sortava	sortavat
genetiivi	sortavan	sortavien (sortavain)
partitiivi	sortavaa	sortavia
akkusatiivi	sortava; sortavan	sortavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	sortavassa	sortavissa
elatiivi	sortavasta	sortavista
illatiivi	sortavaan	sortaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sortavalla	sortavilla
ablatiivi	sortavalta	sortavilta
allatiivi	sortavalle	sortaville
muut sijamuodot
essiivi	sortavana	sortavina
translatiivi	sortavaksi	sortaviksi
abessiivi	sortavatta	sortavitta
instruktiivi	–	sortavin
komitatiivi	–	sortavine
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	sortava-
vahva vartalo	sortava-
konsonantti- vartalo	-