sorva

Katso artikkeli Sorva Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

sorva (10)

1. (yleisesti) mikä tahansa sorvain sukuun kuuluva särkien heimon ja alaheimon kalalaji tai sellaisen yksilö
2. (erityisesti) edellisiin kuuluva laji Scardinius erythrophthalmus tai sen yksilö

Ääntäminen

• IPA: /ˈsorʋɑ/
• tavutus: sor‧va

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sorva	sorvat
genetiivi	sorvan	sorvien (sorvain)
partitiivi	sorvaa	sorvia
akkusatiivi	sorva; sorvan	sorvat
sisäpaikallissijat
inessiivi	sorvassa	sorvissa
elatiivi	sorvasta	sorvista
illatiivi	sorvaan	sorviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sorvalla	sorvilla
ablatiivi	sorvalta	sorvilta
allatiivi	sorvalle	sorville
muut sijamuodot
essiivi	sorvana	sorvina
translatiivi	sorvaksi	sorviksi
abessiivi	sorvatta	sorvitta
instruktiivi	–	sorvin
komitatiivi	–	sorvine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sorva-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

2. Scardinius erythrophthalmus

englanti: rudd ruotsi: sarv saksa: Rotfeder

tanska: rudskalle turkki: kızılkanat

Aiheesta muualla

• sorva Kielitoimiston sanakirjassa
• sorva Tieteen termipankissa