soseutus

Suomi

Substantiivi

soseutus (39)

1. soseuttaminen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	soseutus	soseutukset
genetiivi	soseutuksen	soseutusten soseutuksien
partitiivi	soseutusta	soseutuksia
akkusatiivi	soseutus; soseutuksen	soseutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	soseutuksessa	soseutuksissa
elatiivi	soseutuksesta	soseutuksista
illatiivi	soseutukseen	soseutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	soseutuksella	soseutuksilla
ablatiivi	soseutukselta	soseutuksilta
allatiivi	soseutukselle	soseutuksille
muut sijamuodot
essiivi	soseutuksena	soseutuksina
translatiivi	soseutukseksi	soseutuksiksi
abessiivi	soseutuksetta	soseutuksitta
instruktiivi	–	soseutuksin
komitatiivi	–	soseutuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	soseutukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	soseutus-

Etymologia

verbi soseuttaa (heikko vartalo soseuta- ) + johdin -us

Käännökset

1. soseuttaminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.