soutu

Katso artikkeli Soutu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

soutu (1-F)

1. soutaminen
2. (voimailu) nimitys erilaisille liikkeille, joissa painoa vedetään selkälihaksilla

   pystysoutu, kulmasoutu

Ääntäminen

• IPA: /ˈsou̯t̪u/
• tavutus: sou‧tu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	soutu	soudut
genetiivi	soudun	soutujen
partitiivi	soutua	soutuja
akkusatiivi	soutu; soudun	soudut
sisäpaikallissijat
inessiivi	soudussa	souduissa
elatiivi	soudusta	souduista
illatiivi	soutuun	soutuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	soudulla	souduilla
ablatiivi	soudulta	souduilta
allatiivi	soudulle	souduille
muut sijamuodot
essiivi	soutuna	soutuina
translatiivi	souduksi	souduiksi
abessiivi	soudutta	souduitta
instruktiivi	–	souduin
komitatiivi	–	soutuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	soudu-
vahva vartalo	soutu-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi soutaa + johdin -u

Käännökset

1. soutaminen

turkki: kürek çekme ukraina: веслування n.

venäjä: гребля f.

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: -soutuinen

Yhdyssanat

kilpasoutu, kulmasoutu, pystysoutu, soutukilpailu, soutulaite, soutuliike, soutumatka, soutupenkki, soutustadion, soututeljo, soututuhto, soutuvene

Aiheesta muualla

• soutu Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 5086 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa