sov

Liivi

Substantiivi

sov (so’v; gen sov, part sovvõ, mon nom sovd)

1. savu

   Kus sovvõ, sǟl um tūlda. – Missä savua, siellä tulta.

Taivutus

• LEL nominityyppi 122 (so’v) sov

Substantiivi

sov (so’v; gen sov, part sovvõ, mon nom sovd)

1. savuke, tupakka

   Ma tīeb īd sov. – Teen yhden tupakan.

Taivutus

• LEL nominityyppi 122 (so’v) sov

Ruotsi

Verbi

sova

1. (taivutusmuoto) aktiivin imperfektimuoto verbistä sova
2. imperatiivimuoto verbistä sova

Lähteet

• Liivi-eesti-läti sõnaraamat / Tiit-Rein Viitso, Valts Ernštreits. – Tartu : Tartu Ülikool, 2012.

Verkkoversio: LEL 2012

• Liivi-Suomi Netidigisõnad / Giellatekno, UiT Norges arktiske universitet

oahpa.no liv-fin [liivi-suomi-liivi, osin suomeksi]