sovite

Katso artikkeli Sovite Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

sovite (48-C)

1. koneenosien muotojen kokonaisuus, jonka avulla ne voidaan liittää yhteen tai toisiinsa nähden määrätyllä tavalla

   Etuhaarukan ruotoputki menee löysällä sovitteella rungon emäsputkeen.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsoʋit̪eˣ/
• tavutus: so‧vi‧te

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sovite	sovitteet
genetiivi	sovitteen	sovitteiden sovitteitten
partitiivi	sovitetta	sovitteita
akkusatiivi	sovite; sovitteen	sovitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	sovitteessa	sovitteissa
elatiivi	sovitteesta	sovitteista
illatiivi	sovitteeseen	sovitteisiin sovitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sovitteella	sovitteilla
ablatiivi	sovitteelta	sovitteilta
allatiivi	sovitteelle	sovitteille
muut sijamuodot
essiivi	sovitteena	sovitteina
translatiivi	sovitteeksi	sovitteiksi
abessiivi	sovitteetta	sovitteitta
instruktiivi	–	sovittein
komitatiivi	–	sovitteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sovittee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	sovitet-

Etymologia

verbi sovittaa (heikko vartalo sovita- ) + johdin -e

Käännökset

1. sovite

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

• sovittaa
• sovitus

Yhdyssanat

kiinnityssovite, soviterengas

Aiheesta muualla

• sovite Kielitoimiston sanakirjassa