sovittaja

Suomi

Substantiivi

sovittaja (10)

1. henkilö, joka sovittaa, tekee kappaleiden sovituksia

Ääntäminen

• IPA: /ˈsoʋit̪ˌt̪ɑjɑ/
• tavutus: so‧vit‧ta‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sovittaja	sovittajat
genetiivi	sovittajan	sovittajien (sovittajain)
partitiivi	sovittajaa	sovittajia
akkusatiivi	sovittaja; sovittajan	sovittajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	sovittajassa	sovittajissa
elatiivi	sovittajasta	sovittajista
illatiivi	sovittajaan	sovittajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sovittajalla	sovittajilla
ablatiivi	sovittajalta	sovittajilta
allatiivi	sovittajalle	sovittajille
muut sijamuodot
essiivi	sovittajana	sovittajina
translatiivi	sovittajaksi	sovittajiksi
abessiivi	sovittajatta	sovittajitta
instruktiivi	–	sovittajin
komitatiivi	–	sovittajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sovittaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi sovittaa + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö, joka sovittaa, tekee kappaleiden sovituksia

englanti: arranger

Aiheesta muualla

• sovittaja Kielitoimiston sanakirjassa