sovitteleminen

Suomi

Substantiivi

sovitteleminen (38)

1. teonnimi verbistä sovitella

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sovitteleminen	sovittelemiset
genetiivi	sovittelemisen	sovittelemisten sovittelemisien
partitiivi	sovittelemista	sovittelemisia
akkusatiivi	sovitteleminen; sovittelemisen	sovittelemiset
sisäpaikallissijat
inessiivi	sovittelemisessa	sovittelemisissa
elatiivi	sovittelemisesta	sovittelemisista
illatiivi	sovittelemiseen	sovittelemisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sovittelemisella	sovittelemisilla
ablatiivi	sovittelemiselta	sovittelemisilta
allatiivi	sovittelemiselle	sovittelemisille
muut sijamuodot
essiivi	sovittelemisena (sovittelemisna)	sovittelemisina
translatiivi	sovittelemiseksi	sovittelemisiksi
abessiivi	sovittelemisetta	sovittelemisitta
instruktiivi	–	sovittelemisin
komitatiivi	–	sovittelemisine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sovittelemise-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	sovittelemis-

Etymologia

• verbi sovitella ((vahva) vokaalivartalo sovittele- ) + johdin -minen