sovittelija

Suomi

Substantiivi

sovittelija (12)

1. henkilö, joka sovittelee (riitaa)

   valtakunnansovittelija

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sovittelija	sovittelijat
genetiivi	sovittelijan	sovittelijoiden sovittelijoitten (sovittelijain)
partitiivi	sovittelijaa	sovittelijoita
akkusatiivi	sovittelija; sovittelijan	sovittelijat
sisäpaikallissijat
inessiivi	sovittelijassa	sovittelijoissa
elatiivi	sovittelijasta	sovittelijoista
illatiivi	sovittelijaan	sovittelijoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sovittelijalla	sovittelijoilla
ablatiivi	sovittelijalta	sovittelijoilta
allatiivi	sovittelijalle	sovittelijoille
muut sijamuodot
essiivi	sovittelijana	sovittelijoina
translatiivi	sovittelijaksi	sovittelijoiksi
abessiivi	sovittelijatta	sovittelijoitta
instruktiivi	–	sovittelijoin
komitatiivi	–	sovittelijoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sovittelija-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi sovitella ((vahva) vokaalivartalo sovittele- → j:n edellä sovitteli-) + johdin -ja

Käännökset

1. henkilö, joka sovittelee

englanti: arbiter, arbitrator, mediator, settler espanja: moderator, conciliador ranska: ombudsman ruotsi: ombudsman

saksa: Vermittler m. turkki: ara bulucu unkari: közvetítő, mediátor venäjä: посредник

Liittyvät sanat

välimies, välittäjä, neuvottelija

Yhdyssanat

valtakunnansovittelija

Aiheesta muualla

• sovittelija Kielitoimiston sanakirjassa