spaatteli

Suomi

Substantiivi

spaatteli (6)

1. lastain (laboratoriossa, apteekissa käytettävä lusikkamainen väline tai lääkärin esim. kurkun tarkastelussa tai kirurgiassa käyttämä lasta)

Ääntäminen

• IPA: /ˈspɑːt̪ːeli/
• tavutus: spaat‧te‧li

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	spaatteli	spaattelit
genetiivi	spaattelin	spaattelien spaatteleiden spaatteleitten
partitiivi	spaattelia	spaatteleita spaatteleja
akkusatiivi	spaatteli; spaattelin	spaattelit
sisäpaikallissijat
inessiivi	spaattelissa	spaatteleissa
elatiivi	spaattelista	spaatteleista
illatiivi	spaatteliin	spaatteleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	spaattelilla	spaatteleilla
ablatiivi	spaattelilta	spaatteleilta
allatiivi	spaattelille	spaatteleille
muut sijamuodot
essiivi	spaattelina	spaatteleina
translatiivi	spaatteliksi	spaatteleiksi
abessiivi	spaattelitta	spaatteleitta
instruktiivi	–	spaattelein
komitatiivi	–	spaatteleine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	spaatteli-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. laboratoriossa käytettävä lusikka

englanti: spatula saksa: Spatel f.

turkki: spatula

Aiheesta muualla

• spaatteli Kielitoimiston sanakirjassa