spann

Ruotsi

Substantiivi

spann n. (5) (yks. määr. spannet[luo], mon. epämäär. spann, mon. määr. spannen[luo])

1. valjakko
2. jänneväli

Substantiivi

spann yl. (3) (yks. määr. spannen[luo], mon. epämäär. spänner[luo], mon. määr. spännerna[luo])

1. sanko

Saksa

Verbi

spann

1. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä spannen

Verbi

spann

1. indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä spinnen
2. indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä spinnen