sanko

Suomi

Substantiivi

sanko (1-G)

1. sylinterin muotoinen ja yleensä isohko astia, jossa on sanka kantamista varten

Ääntäminen

• IPA: /ˈsɑŋko/, [ˈsɑ̝ŋkʷo̞]
• tavutus: san‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sanko	sangot
genetiivi	sangon	sankojen
partitiivi	sankoa	sankoja
akkusatiivi	sanko; sangon	sangot
sisäpaikallissijat
inessiivi	sangossa	sangoissa
elatiivi	sangosta	sangoista
illatiivi	sankoon	sankoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sangolla	sangoilla
ablatiivi	sangolta	sangoilta
allatiivi	sangolle	sangoille
muut sijamuodot
essiivi	sankona	sankoina
translatiivi	sangoksi	sangoiksi
abessiivi	sangotta	sangoitta
instruktiivi	–	sangoin
komitatiivi	–	sankoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	sango-
vahva vartalo	sanko-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

johdos sanasta sanka^[1] sen johdosta, että kyseisessä astiassa on sanka

Käännökset

1. ämpäri

Ks. ämpäri

Liittyvät sanat

• kiulu
• saavi

Rinnakkaismuodot

• (murteellinen) sankko

Synonyymit

• ämpäri

Johdokset

• substantiivit: sangollinen

Yhdyssanat

emalisanko, jätesanko, laskisanko, likasanko, lypsysanko, muovisanko, palosanko, puusanko, roskasanko, sankoruisku, vesisanko

Aiheesta muualla

• sanko Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 4267 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa