stemma

Suomi

Substantiivi

stemma (9)

Katso artikkeli Stemma Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

1. (musiikki) kuorossa äänen mukainen osa, joka laulaa omalta äänenkorkeudelta

   Kuoro jakaantuu tyypillisesti neljään stemmaan: sopraano, altto, tenori ja basso.

2. (musiikki) yhtyeessä äänen mukainen osa, joka soitetaan yleensä osana isompaa sektiota

   bigbandin ykköstenorisaksofonin stemma

3. (musiikki) moniäänisessä laulamisessa (vähintään duo, usein kuoro) päämelodiaa säestävä laulaminen jonkin intervallin etäisyydeltä; ykkösäänen rinnalla esiintyvä poikkeava kakkosääni joka säestää ykkösääntä

   laulaa stemmaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈst̪emːɑ/
• tavutus: stem‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	stemma	stemmat
genetiivi	stemman	stemmojen (stemmain)
partitiivi	stemmaa	stemmoja
akkusatiivi	stemma; stemman	stemmat
sisäpaikallissijat
inessiivi	stemmassa	stemmoissa
elatiivi	stemmasta	stemmoista
illatiivi	stemmaan	stemmoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	stemmalla	stemmoilla
ablatiivi	stemmalta	stemmoilta
allatiivi	stemmalle	stemmoille
muut sijamuodot
essiivi	stemmana	stemmoina
translatiivi	stemmaksi	stemmoiksi
abessiivi	stemmatta	stemmoitta
instruktiivi	–	stemmoin
komitatiivi	–	stemmoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	stemma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

stemmaharjoitus, stemmalaulanta, stemmalaulu

Aiheesta muualla

• stemma Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti

Substantiivi

stemma (monikko stemmata)

1. niveljalkaisilla erääntyyppinen pistesilmä

Liittyvät sanat

• ocellus

Synonyymit

• lateral ocellus

Italia

Substantiivi

stemma m. (monikko stemmi[luo])

1. vaakuna