suistaa

Suomi

Verbi

suistaa (53) (taivutus[luo])

1. saada poikkeamaan liikeradaltaan yl. niin, että kohde kaatuu ja pysähtyy (myös kuvaannollisesti)

   Pommi suisti junan raiteiltaan.

   Onnettomuus suisti hänen elämänsä raiteiltaan.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsui̯st̪ɑːˣ/
• tavutus: suis‧taa

Etymologia

sana lienee johdos sanasta suu^[1] (vartalo suu- + johdin -ista- + infinitiivin tunnus -a)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: suistaminen, suisto
• verbit: passiivinen suistua

Aiheesta muualla

• suistaa Kielitoimiston sanakirjassa