sulanut

Suomi

Verbi

sulanut

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä sulaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sulanut	sulaneet
genetiivi	sulaneen	sulaneiden sulaneitten
partitiivi	sulanutta	sulaneita
akkusatiivi	sulanut; sulaneen	sulaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	sulaneessa	sulaneissa
elatiivi	sulaneesta	sulaneista
illatiivi	sulaneeseen	sulaneisiin sulaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sulaneella	sulaneilla
ablatiivi	sulaneelta	sulaneilta
allatiivi	sulaneelle	sulaneille
muut sijamuodot
essiivi	sulaneena	sulaneina
translatiivi	sulaneeksi	sulaneiksi
abessiivi	sulaneetta	sulaneitta
instruktiivi	–	sulanein
komitatiivi	–	sulaneine
vartalot
vokaalivartalo	sulanee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	sulanut-