suma

Suomi

Substantiivi

suma (10)

1. tukkien kasaantuminen ja juuttuminen yhteen uitossa
2. (kuvaannollisesti) ruuhka

Ääntäminen

• IPA: /ˈsumɑ/
• tavutus: su‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	suma	sumat
genetiivi	suman	sumien (sumain)
partitiivi	sumaa	sumia
akkusatiivi	suma; suman	sumat
sisäpaikallissijat
inessiivi	sumassa	sumissa
elatiivi	sumasta	sumista
illatiivi	sumaan	sumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sumalla	sumilla
ablatiivi	sumalta	sumilta
allatiivi	sumalle	sumille
muut sijamuodot
essiivi	sumana	sumina
translatiivi	sumaksi	sumiksi
abessiivi	sumatta	sumitta
instruktiivi	–	sumin
komitatiivi	–	sumine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	suma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. tukkien kasaantuminen ja juuttuminen yhteen uitossa

englanti: jam

venäjä: завал

Liittyvät sanat

Johdokset

• verbit: sumautua

Yhdyssanat

tukkisuma

Aiheesta muualla

• suma Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

Substantiivi

suma f.

1. summa

Verbi

suma

1. (taivutusmuoto) verbistä sumar

Puola

Substantiivi

suma f.

1. summa

Serbia

Substantiivi

sȕma f. (kyrillinen сума)

1. summa

Ääntäminen

• IPA: /'sûma/

Taivutus

	yksikkö	monikko
nominatiivi	sȕma	sȕme
genetiivi	sȕmē	sȗmā
datiivi-lokatiivi	sȕmi	sȕmama
akkusatiivi	sȕmu	sȕme
vokatiivi	sumo	sȕme
instrumentaali	sȕmōm	sȕmama