sumppi

Suomi

Substantiivi

sumppi (5-B)

1. (leikkimielinen) kahvi

   Poiketaankos tuohon kuppilaan sumpille?

2. (arkikieltä) heikkolaatuinen, sakkaveteen keitetty tai parkkiintunut kahvi

   Se kahvihan oli ihan sumppia – jotkut eivät raski laittaa pööniä ollenkaan.

   Olipas siellä kitkerät sumpit.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsumpːi/
• tavutus: sump‧pi

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sumppi	sumpit
genetiivi	sumpin	sumppien (sumppein)
partitiivi	sumppia	sumppeja
akkusatiivi	sumppi; sumpin	sumpit
sisäpaikallissijat
inessiivi	sumpissa	sumpeissa
elatiivi	sumpista	sumpeista
illatiivi	sumppiin	sumppeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sumpilla	sumpeilla
ablatiivi	sumpilta	sumpeilta
allatiivi	sumpille	sumpeille
muut sijamuodot
essiivi	sumppina	sumppeina
translatiivi	sumpiksi	sumpeiksi
abessiivi	sumpitta	sumpeitta
instruktiivi	–	sumpein
komitatiivi	–	sumppeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	sumpi-
vahva vartalo	sumppi-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• sumppi Kielitoimiston sanakirjassa