sumppu

Suomi

Substantiivi

sumppu (1-B)

1. elävien kalojen lyhytaikaiseen säilyttämiseen käytettävä vedessä sijaitseva puulaatikko, häkki tms.
2. liikenneväylän pullonkaula; kohta jossa liikenne hidastuu ja ruuhkautuu, sumputtuu

Ääntäminen

• IPA: /ˈsumpːu/
• tavutus: sump‧pu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sumppu	sumput
genetiivi	sumpun	sumppujen
partitiivi	sumppua	sumppuja
akkusatiivi	sumppu; sumpun	sumput
sisäpaikallissijat
inessiivi	sumpussa	sumpuissa
elatiivi	sumpusta	sumpuista
illatiivi	sumppuun	sumppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sumpulla	sumpuilla
ablatiivi	sumpulta	sumpuilta
allatiivi	sumpulle	sumpuille
muut sijamuodot
essiivi	sumppuna	sumppuina
translatiivi	sumpuksi	sumpuiksi
abessiivi	sumputta	sumpuitta
instruktiivi	–	sumpuin
komitatiivi	–	sumppuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	sumpu-
vahva vartalo	sumppu-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. elävien kalojen lyhytaikaiseen säilyttämiseen käytettävä vedessä sijaitseva puulaatikko, häkki tms.

englanti: corf

Liittyvät sanat

• sumppuuntua

Johdokset

• verbit: sumputtaa

Yhdyssanat

kalasumppu, sumppupuolustus

Aiheesta muualla

• sumppu Kielitoimiston sanakirjassa
• sumppu Tieteen termipankissa