sumutin

Suomi

Substantiivi

sumutin (33-C)

1. laite, joka muuttaa nesteen sumun kaltaiseksi aerosoliksi ja levittää sen haluttuun suuntaan

Ääntäminen

• IPA: /ˈsumut̪in/
• tavutus: su‧mu‧tin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	sumutin	sumuttimet
genetiivi	sumuttimen	sumuttimien sumutinten
partitiivi	sumutinta	sumuttimia
akkusatiivi	sumutin; sumuttimen	sumuttimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	sumuttimessa	sumuttimissa
elatiivi	sumuttimesta	sumuttimista
illatiivi	sumuttimeen	sumuttimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	sumuttimella	sumuttimilla
ablatiivi	sumuttimelta	sumuttimilta
allatiivi	sumuttimelle	sumuttimille
muut sijamuodot
essiivi	sumuttimena (sumutinna)	sumuttimina
translatiivi	sumuttimeksi	sumuttimiksi
abessiivi	sumuttimetta	sumuttimitta
instruktiivi	–	sumuttimin
komitatiivi	–	sumuttimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	sumuttime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	sumutin-

Etymologia

• verbi sumuttaa (heikko vartalo sumuta- ) + johdin -in

Käännökset

1. laite, joka muuttaa nesteen sumun kaltaiseksi aerosoliksi ja levittää sen haluttuun suuntaan

englanti: sprayer

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• kaasusumutin
• paprikasumutin
• pippurisumutin

Alakäsitteet

• suihkepullo

Aiheesta muualla

• sumutin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

sumutin

1. (taivutusmuoto) indikatiivin yksikön 1. persoonan imperfekti verbistä sumuttaa