suomustus

Suomi

Substantiivi

suomustus (39)

1. suomujen poisto kalasta perkauksen yhteydessä

Ääntäminen

• IPA: /ˈsuo̯must̪us/
• tavutus: suo‧mus‧tus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	suomustus	suomustukset
genetiivi	suomustuksen	suomustusten suomustuksien
partitiivi	suomustusta	suomustuksia
akkusatiivi	suomustus; suomustuksen	suomustukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	suomustuksessa	suomustuksissa
elatiivi	suomustuksesta	suomustuksista
illatiivi	suomustukseen	suomustuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	suomustuksella	suomustuksilla
ablatiivi	suomustukselta	suomustuksilta
allatiivi	suomustukselle	suomustuksille
muut sijamuodot
essiivi	suomustuksena	suomustuksina
translatiivi	suomustukseksi	suomustuksiksi
abessiivi	suomustuksetta	suomustuksitta
instruktiivi	–	suomustuksin
komitatiivi	–	suomustuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	suomustukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	suomustus-

Etymologia

verbi suomustaa + johdin -us

Käännökset

1. suomujen poisto kalasta

ruotsi: fjälning, fjällande

Liittyvät sanat

• suomu
• suomustaa
• suomustaminen

Yhdyssanat

• suomustusrauta

Aiheesta muualla

• suomustus Kielitoimiston sanakirjassa