suono

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Italia

Substantiivi

suono m. (monikko suoni[luo])

  1. ääni

Etymologia

latinan sanasta sonus ’ääni’

Verbi

suono

  1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä suonare

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads
Remove ads