suoni

Suomi

Substantiivi

suoni (26)

Katso artikkeli Suoni Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

1. (anatomia) elimistössä veren ja imunesteen kulkuteinä toimivia putkia ihmisen elimistössä
2. kallioperässä kulkeva pitkänomainen malmio

   kultasuoni

Ääntäminen

• IPA: /ˈsuo̯ni/
• tavutus: suo‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	suoni	suonet
genetiivi	suonen	suonien suonten
partitiivi	suonta	suonia
akkusatiivi	suoni; suonen	suonet
sisäpaikallissijat
inessiivi	suonessa	suonissa
elatiivi	suonesta	suonista
illatiivi	suoneen	suoniin
ulkopaikallissijat
adessiivi	suonella	suonilla
ablatiivi	suonelta	suonilta
allatiivi	suonelle	suonille
muut sijamuodot
essiivi	suonena (suonna)	suonina
translatiivi	suoneksi	suoniksi
abessiivi	suonetta	suonitta
instruktiivi	–	suonin
komitatiivi	–	suonine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	suone-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	suon-

Etymologia

uralilaisesta kantakielestä, alunperin tarkoittanut jännettä^[1]

Käännökset

1. elimistössä veren ja imunesteen kulkuteinä toimivia putkia ihmisen elimistössä

englanti: (blood, lymphatic) vessel, vein kroatia: žila f. ruotsi: åder turkki: damar

ukraina: судина f., жила f. venäjä: сосуд m. viro: soon

2. geologia

englanti: vein ukraina: жила f.

venäjä: жила f. viro: soon

Liittyvät sanat

haarasuoninen, hiussuonisto, imusuonipunos, imusuonisto, kourasuoninen, pintaverisuoni, sulkasuoninen, suoninen, suonisto, suonitus, verisuonipunos, verisuonisairaus, verisuonisto, verisuonitauti, verisuonitukkeuma, verisuonitulehdus, verisuonitus, verkkosuoninen

Johdokset

• adjektiivit: suonekas, suonikas

Yhdyssanat

hiussuoni, imusuoni, kaulasuoni, kultasuoni, lehtisuoni, maitiaissuoni, malmisuoni, otsasuoni, runosuoni, selkäsuoni, siipisuoni, suonenpuristin, suonensyke, suonenveto, suonikalvo, suonikalvosto, suonikohju, suonipuristin, valtasuoni, verisuoni, vesisuoni, öljysuoni

Idiomit

• vetää suonta – krampata

Aiheesta muualla

• suoni Kielitoimiston sanakirjassa
• suoni Tieteen termipankissa
• suoni Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 3193, 3536 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Italia

Substantiivi

suoni

1. monikkomuoto sanasta suono

Verbi

suoni

1. indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suonare
2. konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä suonare
3. konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suonare
4. konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä suonare
5. imperatiivin yksikön 3. persoonan muoto verbistä suonare