suorite

Suomi

Substantiivi

suorite (48-C)

1. (liiketaloustiede) tuote tai palvelu jonka yritys suorittaa ja saa vastineeksi rahaa
2. tekemisen aikaansaannos

Ääntäminen

• IPA: [ˈsuo̞rit̪e̞]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	suorite	suoritteet
genetiivi	suoritteen	suoritteiden suoritteitten
partitiivi	suoritetta	suoritteita
akkusatiivi	suorite; suoritteen	suoritteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	suoritteessa	suoritteissa
elatiivi	suoritteesta	suoritteista
illatiivi	suoritteeseen	suoritteisiin suoritteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	suoritteella	suoritteilla
ablatiivi	suoritteelta	suoritteilta
allatiivi	suoritteelle	suoritteille
muut sijamuodot
essiivi	suoritteena	suoritteina
translatiivi	suoritteeksi	suoritteiksi
abessiivi	suoritteetta	suoritteitta
instruktiivi	–	suorittein
komitatiivi	–	suoritteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	suorittee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	suoritet-

Etymologia

• verbi suorittaa (heikko vartalo suorita- ) + johdin -e

Liittyvät sanat

• hyödyke
• reaaliprosessi
• suorittaa

Aiheesta muualla

• suorite Kielitoimiston sanakirjassa