suotava

Suomi

Verbi

suotava

1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä suoda

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	suotatava	suotatavat
genetiivi	suotatavan	suotatavien (suotatavain)
partitiivi	suotatavaa	suotatavia
akkusatiivi	suotatava; suotatavan	suotatavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	suotatavassa	suotatavissa
elatiivi	suotatavasta	suotatavista
illatiivi	suotatavaan	suotataviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	suotatavalla	suotatavilla
ablatiivi	suotatavalta	suotatavilta
allatiivi	suotatavalle	suotataville
muut sijamuodot
essiivi	suotatavana	suotatavina
translatiivi	suotatavaksi	suotataviksi
abessiivi	suotatavatta	suotatavitta
instruktiivi	–	suotatavin
komitatiivi	–	suotatavine
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	suotatava-
vahva vartalo	suotatava-
konsonantti- vartalo	-

Verbi

suotava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä suotaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	suotava	suotavat
genetiivi	suotavan	suotavien (suotavain)
partitiivi	suotavaa	suotavia
akkusatiivi	suotava; suotavan	suotavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	suotavassa	suotavissa
elatiivi	suotavasta	suotavista
illatiivi	suotavaan	suotaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	suotavalla	suotavilla
ablatiivi	suotavalta	suotavilta
allatiivi	suotavalle	suotaville
muut sijamuodot
essiivi	suotavana	suotavina
translatiivi	suotavaksi	suotaviksi
abessiivi	suotavatta	suotavitta
instruktiivi	–	suotavin
komitatiivi	–	suotavine
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	suotava-
vahva vartalo	suotava-
konsonantti- vartalo	-