supistuma

Suomi

Substantiivi

supistuma (10)

1. jonkin supistuminen
2. taloudellisen toiminnan väheneminen
3. (kielitiede) kahden tai useamman sanan yhteenliittymä, jonka keskeltä jokin äänne on hävinnyt

   Suomen "ettei" on supistuma sanoista "että" ja "ei".

   Ranskan "aux" on supistuma sanoista "à" ja "les".

   Englannin "doesn't" on supistuma sanoista "does" ja "not".

Ääntäminen

• IPA: /ˈsupisˌt̪umɑ/
• tavutus: su‧pis‧tu‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	supistuma	supistumat
genetiivi	supistuman	supistumien (supistumain)
partitiivi	supistumaa	supistumia
akkusatiivi	supistuma; supistuman	supistumat
sisäpaikallissijat
inessiivi	supistumassa	supistumissa
elatiivi	supistumasta	supistumista
illatiivi	supistumaan	supistumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	supistumalla	supistumilla
ablatiivi	supistumalta	supistumilta
allatiivi	supistumalle	supistumille
muut sijamuodot
essiivi	supistumana	supistumina
translatiivi	supistumaksi	supistumiksi
abessiivi	supistumatta	supistumitta
instruktiivi	–	supistumin
komitatiivi	–	supistumine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	supistuma-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi supistua + johdin -ma

Käännökset

3. sanojen yhteenliittymä, jonka keskeltä jokin äänne on hävinnyt

englanti: contraction espanja: contracción

viro: kontratsioon

Aiheesta muualla

• supistuma Kielitoimiston sanakirjassa
• supistuma Tieteen termipankissa