suppilo

Suomi

Substantiivi

suppilo (2)

1. torvimainen, toisesta päästään avarasuinen ja vastakkaisesta päästä putkimaiseksi kapeneva pohjaton astia, jota käytetään esimerkiksi valutettaessa nestettä suppeasuiseen tilaan

   Suppilo on hyödyllinen simaa pullotettaessa.

Ääntäminen

• IPA: [ˈsupːilo̞]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	suppilo	suppilot
genetiivi	suppilon	suppilojen suppiloiden suppiloitten
partitiivi	suppiloa	suppiloita suppiloja
akkusatiivi	suppilo; suppilon	suppilot
sisäpaikallissijat
inessiivi	suppilossa	suppiloissa
elatiivi	suppilosta	suppiloista
illatiivi	suppiloon	suppiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	suppilolla	suppiloilla
ablatiivi	suppilolta	suppiloilta
allatiivi	suppilolle	suppiloille
muut sijamuodot
essiivi	suppilona	suppiloina
translatiivi	suppiloksi	suppiloiksi
abessiivi	suppilotta	suppiloitta
instruktiivi	–	suppiloin
komitatiivi	–	suppiloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	suppilo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. torvimainen astia, jota käytetään esimerkiksi valutettaessa nestettä

azeri: qıf englanti: funnel espanja: embudo m. hollanti: trechter italia: imbuto m. kroatia: lijevak m. portugali: funil m. ranska: entonnoir m.

romania: pâlnie f. ruotsi: tratt saksa: Trichter m. turkki: huni unkari: tölcsér venäjä: воронка f. viro: lehter

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (arkikieltä) ratti, tratti

Yhdyssanat

• kaikusuppilo, suodatinsuppilo, suppilokukka, suppilovahvero

Aiheesta muualla

• suppilo Kielitoimiston sanakirjassa