surmaa

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

surmaa

  1. yksikön partitiivimuoto sanasta surma

Verbi

surmaa

  1. indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä surmata
  2. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä surmata
  3. imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä surmata
  4. imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä surmata

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads
Remove ads