surra

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Verbi

surra (67) (taivutus[luo])

  1. olla surullinen, tuntea surua (jonkin takia. erityisesti jonkun kuoltua)
  2. suhtautua surumielisesti (johonkin)

Ääntäminen

  • IPA: /ˈsurːɑˣ/
  • tavutus: sur‧ra

Käännökset

Liittyvät sanat

Vastakohdat
Lähikäsitteet
Johdokset

Aiheesta muualla

  • surra Kielitoimiston sanakirjassa
  • surra Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkelit 429, 3894 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads

Englanti

Substantiivi

surra (ei monikkoa)

  1. eräiden Trypanosoma-suvun alkueliöiden, erityisesti Trypanosoma evansi la­jin, nisäkkäille, varsinkin lehmälle ja hevoselle, aiheuttama tartuntatauti, jon­ka tavallisimmat oireet ovat kuume, väsymys ja voimattomuus

Ruotsi

Verbi

surra (1)

  1. köyttää, kiinnittää köydellä tai narulla
  2. surista
  3. lörpötellä, juoruilla

Viro

Verbi

surra

  1. (taivutusmuoto) da-infinitiivi verbistä surema
    õigus surra
    oikeus kuolla

Aiheesta muualla

  • surra sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads