naru

Katso artikkeli Naru Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

naru (1)

1. sitomistarkoituksiin valmistettu yksinkertainen tai kerrattu, tavallisesti kierretty lankamainen tuote

   Naru on läpimitaltaan 2–4 mm, korkeintaan 7 mm.

2. (puhekieltä) heiveröinen henkilö, narukäsi

Ääntäminen

• IPA: /ˈnɑru/
• tavutus: na‧ru

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	naru	narut
genetiivi	narun	narujen
partitiivi	narua	naruja
akkusatiivi	naru; narun	narut
sisäpaikallissijat
inessiivi	narussa	naruissa
elatiivi	narusta	naruista
illatiivi	naruun	naruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	narulla	naruilla
ablatiivi	narulta	naruilta
allatiivi	narulle	naruille
muut sijamuodot
essiivi	naruna	naruina
translatiivi	naruksi	naruiksi
abessiivi	narutta	naruitta
instruktiivi	–	naruin
komitatiivi	–	naruine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	naru-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. sitomistarkoituksiin valmistettu yksinkertainen tai kerrattu, tavallisesti kierretty lankamainen tuote

englanti: cord, string, twine italia: spago koltansaame: nue´rr puola: lina, sznur ranska: ficelle

ruotsi: snöre, lina saksa: Schnur ukraina: мотузок m., шнур m. unkari: zsineg venäjä: верёвка

Liittyvät sanat

• nuora
• köysi
• nyöri
• rihma
• siima
• touvi
• vaijeri
• punos

Johdokset

• substantiivit: narina, naruttaminen, narutus
• verbit: naruttaa

Synonyymit

• nuora

Yhdyssanat

hyppynaru, käynnistysnaru, manilanaru, naruhyppely, naruhyppy, narukeinu, narukerä, naruvyyhti, pakettinaru, paperinaru, pelastusnaru, pellinnaru, pulkannaru, pyykkinaru, twistnaru, vetonaru

Aiheesta muualla

• naru Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1214 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Japani

Latinisointi

naru

1. rōmaji-transkriptio sanasta なる

Kroatia

Substantiivi

naru

1. yksikön datiivimuoto sanasta nar
2. yksikön lokatiivimuoto sanasta nar