sutata

Suomi

Verbi

sutata (73-C) (taivutus[luo])

1. tahria useimmiten epäonnistuneesta pyyhekumin käyttämisestä, myös vandalismimielessä tehdystä tahrimisesta

   Ruotsin yleisradion pääovi sutattiin punavärillä (yle.fi)

Ääntäminen

• IPA: /ˈsut̪ɑt̪ɑˣ/
• tavutus: su‧ta‧ta

Etymologia

ruotsin sanasta sudda^[1]

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: suttaaminen

Sanueen sanat

• adjektiivit: suttuinen
• substantiivit: suttu

Aiheesta muualla

• sutata Kielitoimiston sanakirjassa