suukappale

Suomi

Substantiivi

suukappale

1. suutin
2. (musiikki) vaskipuhaltimen tai puupuhaltimien se osa, joka on kosketuksissa soittajan huuliin tai aivan lähellä huulia

   Huulia vasten asetettu vaskipuhaltimien suukappale johtaa huulissa muodostetun värähtelyn soittimen putkeen.

   Poikkihuilua soitettaessa puhalletaan suukappaleen ääniaukon yli ja saadaan äänipatsas värähtelemään soittimessa.

3. suuhun tai huulille laitettava esineen osa

   Tutti on tuttipullon suukappale.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsuːˌkɑpːɑleˣ/
• tavutus: suu‧kap‧pa‧le

Etymologia

yhdyssana sanoista suu ja kappale

Käännökset

1. suutin

Ks. suutin

2. puhallinsoitinten se osa, joka on kosketuksissa soittajan huuliin

englanti: mouthpiece, embouchure ranska: embouchure f. ruotsi: munstycke

saksa: Kopfstück turkki: ağızlak, ağızlık

Liittyvät sanat

• ansatsi
• imuke
• kuolain
• suuhinen
• suulake
• suutin
• tutti

Aiheesta muualla

• suukappale Kielitoimiston sanakirjassa