imuke

Suomi

Substantiivi

imuke (48-A)

1. savukeholkki; savukkeeseen lisättävä suukappale ja jatkovarsi, jota käytettiin ennen filtterisavukkeita, myös keimailuväline; savukkeenpidike

Ääntäminen

• IPA: /ˈimukeˣ/
• tavutus: i‧mu‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	imuke	imukkeet
genetiivi	imukkeen	imukkeiden imukkeitten
partitiivi	imuketta	imukkeita
akkusatiivi	imuke; imukkeen	imukkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	imukkeessa	imukkeissa
elatiivi	imukkeesta	imukkeista
illatiivi	imukkeeseen	imukkeisiin imukkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	imukkeella	imukkeilla
ablatiivi	imukkeelta	imukkeilta
allatiivi	imukkeelle	imukkeille
muut sijamuodot
essiivi	imukkeena	imukkeina
translatiivi	imukkeeksi	imukkeiksi
abessiivi	imukkeetta	imukkeitta
instruktiivi	–	imukkein
komitatiivi	–	imukkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	imukkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	imuket-

Etymologia

imu + -ke

Käännökset

1. savukeholkki; savukkeeseen lisättävä suukappale ja jatkovarsi, jota käytettiin ennen filtterisavukkeita, myös keimailuväline; savukkeenpidike

englanti: cigarette holder

turkki: ağızlık

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• holkki
• loppi

Aiheesta muualla

• imuke Kielitoimiston sanakirjassa