suupaltti

Suomi

Substantiivi

suupaltti (5-C)

1. henkilö, joka puhuu (tavallisesti liian) paljon

Ääntäminen

• IPA: /ˈsuːˌpɑlt̪ːi/
• tavutus: suu‧palt‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	suupaltti	suupaltit
genetiivi	suupaltin	suupalttien (suupalttein)
partitiivi	suupalttia	suupaltteja
akkusatiivi	suupaltti; suupaltin	suupaltit
sisäpaikallissijat
inessiivi	suupaltissa	suupalteissa
elatiivi	suupaltista	suupalteista
illatiivi	suupalttiin	suupaltteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	suupaltilla	suupalteilla
ablatiivi	suupaltilta	suupalteilta
allatiivi	suupaltille	suupalteille
muut sijamuodot
essiivi	suupalttina	suupaltteina
translatiivi	suupaltiksi	suupalteiksi
abessiivi	suupaltitta	suupalteitta
instruktiivi	–	suupaltein
komitatiivi	–	suupaltteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	suupalti-
vahva vartalo	suupaltti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

yhdyssana sanoista suu ja paltti

Käännökset

1. henkilö, joka puhuu paljon

espanja: bocazas

ruotsi: gaphals

Liittyvät sanat

• hölöttäjä, suunsoittaja

Aiheesta muualla

• suupaltti Kielitoimiston sanakirjassa