taapertaa

Suomi

Verbi

taapertaa (54-K) (taivutus[luo])

1. varsinkin pienen lapsen liikkumisesta, kävellä hitaasti ja horjuen

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑːpert̪ɑːˣ/
• tavutus: taa‧per‧taa

Etymologia

-rta-johdos deskriptiivisestä vartalosta^[1]

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: taapero, taapertaminen
• verbit: taaperrella

Aiheesta muualla

• taapertaa Kielitoimiston sanakirjassa