taata

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

taata (9)

  1. (vanhahtava) isä
  2. (vanhahtava) isoisä
    Taata on mummia viisi ja puoli vuotta nuorempi.

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Liittyvät sanat

Aiheesta muualla

  • taata Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

taata (73-D) (taivutus[luo])

  1. sitoutua, yleensä kirjallisesti, vastaamaan joistakin velvoitteista; mennä takuuseen jostakin, vastata
    YK-sotilaat takaavat turvallisuuden.
  2. sitoutua maksamaan jkn lainana nostama summa

Ääntäminen

  • IPA: /ˈtɑ̝ːt̪ɑ/
  • tavutus: taa‧ta (ta‧a‧ta)

Etymologia

sanan taka- vartalosta taa- ja suffiksista -ta, toisaalta sanaa on pidetty myös muinaisruotsin sanasta taka "ottaa (omistukseensa), vaatia, asettaa takuu" vähintäänkin vaikutusta saaneena, ellei jopa omaperäiseen taka-vartaloon sulautuneena lainana

Käännökset

Nämä käännökset on merkitty korjattaviksi.

Liittyvät sanat

Johdokset

Aiheesta muualla

  • taata Kielitoimiston sanakirjassa
Remove ads

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads