tajunta

Katso artikkeli Tajunta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

tajunta (9-J)

1. tietoisuus

   Tajunnan ja tajuttomuuden välinen raja.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑjunt̪ɑ/
• tavutus: ta‧jun‧ta

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tajunta	tajunnat
genetiivi	tajunnan	tajuntojen (tajuntain)
partitiivi	tajuntaa	tajuntoja
akkusatiivi	tajunta; tajunnan	tajunnat
sisäpaikallissijat
inessiivi	tajunnassa	tajunnoissa
elatiivi	tajunnasta	tajunnoista
illatiivi	tajuntaan	tajuntoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tajunnalla	tajunnoilla
ablatiivi	tajunnalta	tajunnoilta
allatiivi	tajunnalle	tajunnoille
muut sijamuodot
essiivi	tajuntana	tajuntoina
translatiivi	tajunnaksi	tajunnoiksi
abessiivi	tajunnatta	tajunnoitta
instruktiivi	–	tajunnoin
komitatiivi	–	tajuntoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	tajunna-
vahva vartalo	tajunta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

taju + -nta

Käännökset

1. tietoisuus

Ks. tietoisuus

Liittyvät sanat

• tulla tajuihinsa

Yhdyssanat

alitajunta, piilotajunta, tajunnanhäiriö, tajunnanlaajentaja, tajunnanmenetys, tajunnansisältö, tajunnantila, tajunnanvirta, tajuntateollisuus

Idiomit

• tajunnan räjäyttävä kokemus

Aiheesta muualla

• tajunta Kielitoimiston sanakirjassa
• tajunta Suomen etymologisessa sanakirjassa