tarvike

Suomi

Substantiivi

tarvike (48-A)

1. jokin jota tarvitaan johonkin

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑrʋikeˣ/
• tavutus: tar‧vi‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tarvike	tarvikkeet
genetiivi	tarvikkeen	tarvikkeiden tarvikkeitten
partitiivi	tarviketta	tarvikkeita
akkusatiivi	tarvike; tarvikkeen	tarvikkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	tarvikkeessa	tarvikkeissa
elatiivi	tarvikkeesta	tarvikkeista
illatiivi	tarvikkeeseen	tarvikkeisiin tarvikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tarvikkeella	tarvikkeilla
ablatiivi	tarvikkeelta	tarvikkeilta
allatiivi	tarvikkeelle	tarvikkeille
muut sijamuodot
essiivi	tarvikkeena	tarvikkeina
translatiivi	tarvikkeeksi	tarvikkeiksi
abessiivi	tarvikkeetta	tarvikkeitta
instruktiivi	–	tarvikkein
komitatiivi	–	tarvikkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tarvikkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	tarviket-

Liittyvät sanat

• elintarvike, keittiötarvike

Yhdyssanat

ampumatarvike, elintarvike, maataloustarvike, rakennustarvike, ruokatarvike, sidetarvike, siivoustarvike, sotatarvike, taloustarvike, tarvikepuu, työtarvike, valokuvaustarvike

Aiheesta muualla

• tarvike Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 435 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa