tauko

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

tauko (1-D)

  1. keskeytys, kahden ajanjakson välillä toiminnassa oleva hiljaisempi jakso
  2. (musiikki) sävellyksen yhden tai useamman äänen määrämittainen vaikeneminen. Tauoilla käytetään vastaavia kestoja kuin nuoteilla.
  3. (fonetiikka) puhutussa kielessä esiintyvä artikuloitumaton puhunnon vaihe, pitkä kokotauko tai lyhyt täytetauko

Ääntäminen

  • IPA: /ˈt̪ɑu̯ko/
  • tavutus: tau‧ko

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Käännökset

Liittyvät sanat

Synonyymit
Johdokset
Yhdyssanat

ajatustauko, erätauko, hengähdystauko, kahvitauko, kokotauko, lepotauko, lounastauko, neljäsosatauko, puolitauko, ruokailutauko, ruokatauko, taukojohto, taukojumppa, taukoliikunta, taukomerkki, taukopaikka, taukotupa, taukovaunu, taukovoimistelu, tulitauko, tupakkatauko, tuumaustauko, työtauko, virkistystauko

Aiheesta muualla

  • tauko Kielitoimiston sanakirjassa
  • tauko Tieteen termipankissa
  • Artikkeli 98 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads