tauko
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
- keskeytys, kahden ajanjakson välillä toiminnassa oleva hiljaisempi jakso
- (musiikki) sävellyksen yhden tai useamman äänen määrämittainen vaikeneminen. Tauoilla käytetään vastaavia kestoja kuin nuoteilla.
- (fonetiikka) puhutussa kielessä esiintyvä artikuloitumaton puhunnon vaihe, pitkä kokotauko tai lyhyt täytetauko
Ääntäminen
- IPA: /ˈt̪ɑu̯ko/
- tavutus: tau‧ko
Taivutus
Käännökset
Liittyvät sanat
Synonyymit
Johdokset
Yhdyssanat
ajatustauko, erätauko, hengähdystauko, kahvitauko, kokotauko, lepotauko, lounastauko, neljäsosatauko, puolitauko, ruokailutauko, ruokatauko, taukojohto, taukojumppa, taukoliikunta, taukomerkki, taukopaikka, taukotupa, taukovaunu, taukovoimistelu, tulitauko, tupakkatauko, tuumaustauko, työtauko, virkistystauko
Aiheesta muualla
- tauko Kielitoimiston sanakirjassa
- tauko Tieteen termipankissa
- Artikkeli 98 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads