taus

Suomi

Substantiivi

taus (39)

1. takainen alue, tausta

   Pikkuvarsan korvain tausten sanotaan olevan märät.

   Ikkunan taus on sateen tuhrima.

2. esineen takapuoli

   Kaapin taustaan on kertynyt pölyä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑus/
• tavutus: taus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	taus	taukset
genetiivi	tauksen	tausten tauksien
partitiivi	tausta	tauksia
akkusatiivi	taus; tauksen	taukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	tauksessa	tauksissa
elatiivi	tauksesta	tauksista
illatiivi	taukseen	tauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tauksella	tauksilla
ablatiivi	taukselta	tauksilta
allatiivi	taukselle	tauksille
muut sijamuodot
essiivi	tauksena	tauksina
translatiivi	taukseksi	tauksiksi
abessiivi	tauksetta	tauksitta
instruktiivi	–	tauksin
komitatiivi	–	tauksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	taukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	taus-

Etymologia

• substantiivi taka- (heikko vartalo taa- ) + johdin -us (:-ukse-)

Liittyvät sanat

• takunen
• tausta

Yhdyssanat

aidantaus, korvantaus

Aiheesta muualla

• taus Kielitoimiston sanakirjassa