tavis

Suomi

Substantiivi

tavis (39)

1. (puhekieltä) ”tavalliseksi” ajateltu henkilö

   Mitäs me tavikset siihen sanomme?

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑʋis/
• tavutus: ta‧vis

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tavis	tavikset
genetiivi	taviksen	tavisten taviksien
partitiivi	tavista	taviksia
akkusatiivi	tavis; taviksen	tavikset
sisäpaikallissijat
inessiivi	taviksessa	taviksissa
elatiivi	taviksesta	taviksista
illatiivi	tavikseen	taviksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	taviksella	taviksilla
ablatiivi	tavikselta	taviksilta
allatiivi	tavikselle	taviksille
muut sijamuodot
essiivi	taviksena	taviksina
translatiivi	tavikseksi	taviksiksi
abessiivi	taviksetta	taviksitta
instruktiivi	–	taviksin
komitatiivi	–	taviksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tavikse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	tavis-

Liittyvät sanat

• sukankuluttaja

Aiheesta muualla

• tavis Kielitoimiston sanakirjassa