tein

Suomi

Substantiivi

tein (33-D)

1. laite, jolla tehdään jotakin

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪e.in/ tai /ˈt̪ei̯n/
• tavutus: te‧in / tein

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tein	tekimet
genetiivi	tekimen	tekimien teinten
partitiivi	teintä	tekimiä
akkusatiivi	tein; tekimen	tekimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	tekimessä	tekimissä
elatiivi	tekimestä	tekimistä
illatiivi	tekimeen	tekimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tekimellä	tekimillä
ablatiivi	tekimeltä	tekimiltä
allatiivi	tekimelle	tekimille
muut sijamuodot
essiivi	tekimenä (teinnä)	tekiminä
translatiivi	tekimeksi	tekimiksi
abessiivi	tekimettä	tekimittä
instruktiivi	–	tekimin
komitatiivi	–	tekimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tekime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	tein-

Käännökset

1. laite, jolla tehdään jotakin

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• tekimennimi

Substantiivi

tein

1. monikon instruktiivimuoto sanasta tie

   yksin tein

2. monikon instruktiivimuoto sanasta tee

Verbi

tein

1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä tehdä

Ääntäminen

• IPA: /'tein/

Alasaksa

Numeraali

tein

1. (kardinaaliluku) kymmenen

Turkki

Substantiivi

tein

1. teiini

Unkari

Substantiivi

tein

1. teiini